Näytetään tekstit, joissa on tunniste column. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste column. Näytä kaikki tekstit

29. kesäkuuta 2011

miesten logiikka. ja sen puute.

Kaikki naiset tekevät seuraavaa: kukaan ei halua olla bitch eli määräilevä tyttöystävä, joka kieltää mieheltään kaiken. Joten tiukankin paikan tullen naiset sanovat päättäväisesti yhtä, mutta mielessään ajattelevat toista. Tässä vaiheessa urosten putkiaivoissa tapahtuu toimintahäiriö, eli mies tekee niin kuin haluaa ja kehtaa vielä olla iloinen siitä, että tyttöystävä auliisti muka antoi luvan toiminnalleen. Mikä miesten järkähtämätöntä logiikkaa siis vaivaa? Eikö toistuvasta ja aina samaa rataa kulkevasta asiasta pitäisi tulla looginen sen toistuessa monta kertaa? Vai onko sen toisen sukupuolen elämänkatsomus vain niin mahtavan suoraa kuin on kehuttu ja toimii juuri niin kuin kuuluukin, eli täysin ilman tunneälyä?

On sanomattakin selvää, että  nainen ei halua sinun lähtevän tyhmälle reissullesi kaveriporukkasi kanssa  samana viikonloppuna, kun teidän piti juhlia vuosipäiväänne. Hän EI halua, vaikka siihen antaakin luvan kyyneleet silmissään. Onko miehen lähtö kalareissulle silloin jokseenkin oikeutettu, mutta sikamainen temppu ja vain tapa käyttää naisen monimutkaista psyykettä hyväkseen? Vai eivätkö ne ihan aikuisten oikeasti T-A-J-U-A, että nyt ei ole oikea hetki lähteä. Nyt on se hetki, kun pitää olla kaikista romanttisimmillaan, olla naisen prinssi valkoisen ratsun [tai makeen bemarin] päällä, kuten Disneyn piirretyissä opetettiin. Ei kusipäinen renttu, joka sitten joskus palaa takaisin valkoisen lipun kanssa. Tai mikä pahempaa, palaa takaisin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Ensimmäisellä kerralla on ok erehtyä, kaikki ihmiset kun eivät ole pullollaan älyä ja tunteita samassa paketissa. Mutta tämän toistuessa monta kertaa, on miehen tunteeton reaktio kuin isku vyön alle; ne ei ikinä opi - tai ne eivät edes halua oppia!

Ilmeisesti ainoa tapa selittää miessukupuolen käyttäytyminen on se, että kun miehet kuulevat naisen suusta mitä haluavat kuulla, he tekevät mitä käsketään ja jättävät näin tunteet pois "järkiasioista". Jätkien logiikassa on silloin yksi iso NO-NO: ihmissuhteesta ei ikinä, milloinkaan, voi jättää tunteita pois ja yrittää järjellistää asioita täysin. Tunteeet määrittelevät suhteen ja kulkevat sen mukana pienissäkin asioissa. Homman pitäisi mennä toisinpäin sanon minä.. Miehet: jättäkää järjellisyys pois tunneasioista! Ymmärtäkää, että lause "mene vaan" tarkoittaa kaikkea muuta kuin "mene vaan", kun tyttöystävän silmät vuotavat kyyneliä. Jos empatian taidot ovat ruosteessa, etkä osaa asettua toisen ihmisen asemaan, ehdollista itsesi jäämään aina silloin kun käsketään lähteä. Kuka ties, saatat saada vaikka namupalan palkkioksi. Hyvä poika.

- miss N

 [kuvat free wallpapers]

2. huhtikuuta 2011

horoskoopit - to believe or not to believe?

Pohdin kaverieni horoskooppiaddiktiota. Itse en enää usko juttuihin, kiitos opettavaisen Penn & Teller astrologiajakson [tv-ohjelmassa Penn & Teller, nämä kaksi tiimeineen todistavat astrologien ennustukset vääriksi ja testaavat kuinka ympäripyöreitä horoskoopit oikeasti ovat. kannattaa katsoa astrology experiment vaikka youtubesta!]. Horoskooppien luonneanalyysit kuitenkin osuvat joskus armottoman oikeaan ollessaan enemmän tai vähemmän tarkasti määriteltyjä... Joten, onko tiettyjen horoskooppimerkkien omaavien henkilöiden välinen suhde tuhoon tuomittu?

Oma horoskooppini on neitsyt. Ja vaikka olen melkein kaikkea sitä, mitä neitsyiden sanotaankin olevan [siisti, järjestelmällinen, kriittinen], ärsyttää minua suunnattomasti kuinka horoskooppimerkkini saattaa leimata minut muiden silmissä bakteerikammoiseksi nirppanokaksi.
Neitsyen onnenluku: 5. Tätä en ole ennen tiennyt, kunnes vasta nyt aloin tutkia horoskooppimerkkiäni. Nähtyäni tämän sain kyllä hymyn huulilleni. Kun pienenä aloitin pelaamaan futista, sain pelipaitaani numeroksi viitosen. Rakkauteni lajiin kasvoi, ja pelasin kymmenen vuotta putkeen tuolla samalla numerolla, kunnes lopetin harrastukseni. Omasta pelinumerosta tulee itselle rakas, varsinkin kun se on osa arkeasi kymmenen vuoden ajan. Hauska yhteensattuma oli myös se, kun olimme herra N:n kanssa huvittelemassa Linnanmäellä, ja osallistuttuamme arvontaan voitimme pääpalkinnon numerolla viisi! Vaikka onnenluku ei mitenkään liittyisikään horoskooppimerkkiini, niin numero 5 tulee olemaan minulle aina tärkeä.

Kun tietyn ajanjakson sisällä syntyneen henkilön luonnekin pystytään määrittämään, niin mikseivät tähdet osaisi kertoa meille myös, että mistä merkeistä tulee hyvä pari ja keiden suhde ei kestä. Herra N sattuu olemaan horoskoopiltaan kaksonen. Minun horoskooppini sanoo saaganetin mukaan suhteestamme näin: Älylliset ilman merkit rakastavat juttelemista ja ajattelemista, mutta he ovat usein Neitsyelle liian epäkäytännöllisiä. Monipuolinen Kaksonen muodostaa joskus poikkeuksen, ja Neitsyen ja Kaksosen suhde voi hyvinkin toimia. Vaikka en oikeastaan horoskooppeihin uskokaan, niin minun on pakko myöntää, että tämä oli jotenkin lohdullista kuulla. Vaikka tekstin pätkä ansaitseekin täysin ympäripyöreän humpuukin leiman. En kuitenkaan missään nimessä usko, että horoskoopit voisivat estää kahden henkilön välisen suhteen onnistumisen. Niillä ei varsinkaan ole mitään tekemistä ihmisten välisen rakkauden kanssa.

Jos horoskooppien kirjoittajat jossain menevät liian pitkälle, niin tietyn ihmisen ulkonäön kuvaamisessa - tietenkin kyseisen henkilön horoskoopin mukaan. Myös tämä on saaganetistä: Miespuolinen Kaksonen on tavallisesti pitkä, hoikka ja notkea ja hän kävelee ripeästi katsellen koko ajan ympärilleen. Okei... Herra N on  kyllä miespuolinen kaksonen, mutta hän on myös lyhyehkö, voimakasrakenteinen ja suhteellisen kankea!

Ne jotka haluavat uskoa, uskokoon. Horoskooppien ennustukset ovat mielestäni täyttä p***apuhetta, mutta silti ne osaavat lohduttaa ja naurattaa, kun lukija vain sattuu olemaan sillä tuulella. Tunnen horoskooppimerkkini  ja siihen liittyvät piirteet omakseni. Tuntuu oikeastaan aika hyvältä, että on olemassa sellainen asia, joka saattaa antaa vahvistuksen ajatuksillesi ja auttaa sinua tutustumaan itseesi. Ja joka, minun tapauksessani, tekee onnennumerosta totta.

- miss N
[kuvat weheartit]

17. joulukuuta 2010

mielenterveyshäiriö nimeltään rakkaus

Poden naistenvaivoja, syön levyn suklaata ja pyyhin kyyneliä katsottuani elokuvaversion lempisarjastani Sex And The City. Minulla on ikävä ja olen erittäin herkkä kaikelle hyvälle ja kaikelle huonolle. Pyyhin kyyneliä jokaisessa onnellisessa kohdassa ja jokaisessa surullisessa kohdassa. Oma Mr. Bigini ei tosin ole kiho, vaan varusmies ja 150 000 metrin päässä minusta. 159 surullista aamua, päivää, iltaa ja yötä takana ja aamukammassa vielä 21 piikkiä jäljellä. Miksi se sitten sattuu niin kovin? Sattuu herätä aamulla yksin kun sängyn lämpö haihtuu heti ylös noustessa, sattuu etsiä unta öisin kun vieressä on liikaa tilaa ja kylkeä kääntäessään pyörii todellisuudessa omassa ikävässään.

Tätäkö rakkaus on? Pelkoa, särkyä ja ikävää. Joidenkin tutkimusten mukaan romanttinen rakkaus vaikuttaa ihmiseen samaan tapaan kuin addiktio: kun on koukussa ja on aika päästää irti, niin tuloksena on vakavia vierotusoireita. Joten kivun lisäksi rakkaus on huume. Tässä vaiheessa alan pohtimaan asiaa vakavissani; tämä ns. rakkaus kuulostaa hyvin vaaralliselta - miksi se ei sitten ole lailla kielletty? Ai niin, meidän kauniissa maassamme vain kaikki hauska ja hyvä ovat kiellettyjä... Rakastan varsinkin Hikipedian tyhjentävää selitystä sanalle rakkaus: akuutti mielenterveyshäiriö, joka ilmenee aistiharhojen lisäksi myös fysiologisina toimintoina. Tämä kaikkitietävän Wikipedian parodiaversio tarjoaa myös synonyymeja haulle rakkaus; Tarkotitko ehkä hulluutta?, sekä antaa loistavia elämänohjeita: "Vältä, jos mahdollista."

Ihmiskunnan täytyy olla edelleen täynnä toivottomia romantikkoja... Kuka sitten keksikään rakkauden, ei tajunnut pistää sitä samaan mappiin masennuksen ja muiden mielenterveyden häiriöiden kanssa. Ah, ihanaa olla samaan aikaan kyynikko ja silti niin rakastunut. Oma päätelmäni kaikessa lyhykäisyydessään on, että rakkaus on itsessään kaunista, mutta aiheuttaa ikävää, joka on hyvin vaarallinen vieroitusoire, eikä siihen ole keksitty parannuskeinoa. Enkä luopuisi omastani mistään hinnasta.

- miss N

[kuvat blog.hgtv]