Poden naistenvaivoja, syön levyn suklaata ja pyyhin kyyneliä katsottuani elokuvaversion lempisarjastani Sex And The City. Minulla on ikävä ja olen erittäin herkkä kaikelle hyvälle ja kaikelle huonolle. Pyyhin kyyneliä jokaisessa onnellisessa kohdassa ja jokaisessa surullisessa kohdassa. Oma Mr. Bigini ei tosin ole kiho, vaan varusmies ja 150 000 metrin päässä minusta. 159 surullista aamua, päivää, iltaa ja yötä takana ja aamukammassa vielä 21 piikkiä jäljellä. Miksi se sitten sattuu niin kovin? Sattuu herätä aamulla yksin kun sängyn lämpö haihtuu heti ylös noustessa, sattuu etsiä unta öisin kun vieressä on liikaa tilaa ja kylkeä kääntäessään pyörii todellisuudessa omassa ikävässään.
Tätäkö rakkaus on? Pelkoa, särkyä ja ikävää. Joidenkin tutkimusten mukaan romanttinen rakkaus vaikuttaa ihmiseen samaan tapaan kuin addiktio: kun on koukussa ja on aika päästää irti, niin tuloksena on vakavia vierotusoireita. Joten kivun lisäksi rakkaus on huume. Tässä vaiheessa alan pohtimaan asiaa vakavissani; tämä ns. rakkaus kuulostaa hyvin vaaralliselta - miksi se ei sitten ole lailla kielletty? Ai niin, meidän kauniissa maassamme vain kaikki hauska ja hyvä ovat kiellettyjä... Rakastan varsinkin Hikipedian tyhjentävää selitystä sanalle rakkaus: akuutti mielenterveyshäiriö, joka ilmenee aistiharhojen lisäksi myös fysiologisina toimintoina. Tämä kaikkitietävän Wikipedian parodiaversio tarjoaa myös synonyymeja haulle rakkaus; Tarkotitko ehkä hulluutta?, sekä antaa loistavia elämänohjeita: "Vältä, jos mahdollista."
Ihmiskunnan täytyy olla edelleen täynnä toivottomia romantikkoja... Kuka sitten keksikään rakkauden, ei tajunnut pistää sitä samaan mappiin masennuksen ja muiden mielenterveyden häiriöiden kanssa. Ah, ihanaa olla samaan aikaan kyynikko ja silti niin rakastunut. Oma päätelmäni kaikessa lyhykäisyydessään on, että rakkaus on itsessään kaunista, mutta aiheuttaa ikävää, joka on hyvin vaarallinen vieroitusoire, eikä siihen ole keksitty parannuskeinoa. Enkä luopuisi omastani mistään hinnasta.
- miss N
[kuvat blog.hgtv]
Tätäkö rakkaus on? Pelkoa, särkyä ja ikävää. Joidenkin tutkimusten mukaan romanttinen rakkaus vaikuttaa ihmiseen samaan tapaan kuin addiktio: kun on koukussa ja on aika päästää irti, niin tuloksena on vakavia vierotusoireita. Joten kivun lisäksi rakkaus on huume. Tässä vaiheessa alan pohtimaan asiaa vakavissani; tämä ns. rakkaus kuulostaa hyvin vaaralliselta - miksi se ei sitten ole lailla kielletty? Ai niin, meidän kauniissa maassamme vain kaikki hauska ja hyvä ovat kiellettyjä... Rakastan varsinkin Hikipedian tyhjentävää selitystä sanalle rakkaus: akuutti mielenterveyshäiriö, joka ilmenee aistiharhojen lisäksi myös fysiologisina toimintoina. Tämä kaikkitietävän Wikipedian parodiaversio tarjoaa myös synonyymeja haulle rakkaus; Tarkotitko ehkä hulluutta?, sekä antaa loistavia elämänohjeita: "Vältä, jos mahdollista."
Ihmiskunnan täytyy olla edelleen täynnä toivottomia romantikkoja... Kuka sitten keksikään rakkauden, ei tajunnut pistää sitä samaan mappiin masennuksen ja muiden mielenterveyden häiriöiden kanssa. Ah, ihanaa olla samaan aikaan kyynikko ja silti niin rakastunut. Oma päätelmäni kaikessa lyhykäisyydessään on, että rakkaus on itsessään kaunista, mutta aiheuttaa ikävää, joka on hyvin vaarallinen vieroitusoire, eikä siihen ole keksitty parannuskeinoa. Enkä luopuisi omastani mistään hinnasta.
- miss N
[kuvat blog.hgtv]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kiitos kommentistasi! // thank you for leaving a comment!