ABOUT RUNNING

Juokseminen... Sitä joko rakastaa tai vihaa. Olen jo jonkin aikaa halunnut haastaa itseäni tekemällä etenkin sellaista liikuntaa, joka on minulle kaikista raskainta ja siksi vastenmielisintä. Siksi olen alkanut treenaamaan leaunvetoa ja siksi aloitin juoksemaan alkuvuodesta. Säännöllinen pientenkin matkojen hölkkääminen kehittää. Se ei aluksi tunnu siltä. Mutta nyt kuukausia myöhemmin voin onnellisena todeta, että olen päässyt juoksemisen vihaamisesta sen rakastamiseen. Siitä todisteena juoksin pari viikkoa sitten tähän asti pisimmän matkani, 13km ajassa 1h 34min. Nyt ohjelmaani kuuluu vähän rennompaa treeniä ja lyhyitä juoksumatkoja, sillä asetin alkukesästä itselleni haasteen, joka on edessä huomenna lauantaina. Aion siis osallistua Helsinki Midnight Runiin, jossa hitaimman [minun] ryhmän tavoitteena on juosta 10km 70 – 90 minuutissa.

En valitettavasti ole seurannut juoksemistani alusta asti. Muistan kuitenkin tehneeni muutamia kilometrin ja joskus kahden hölkkä/juoksulenkkejä talven ja alkukevään aikana. Sports Trackerini sanoo minun juosseen touko-kesäkuussa vielä 2 - 4 kilometrin lenkkejä päälle 7 minuutin kilometrivauhdilla. Kesäkuun lopussa ja heinäkuun aikana olen siirtynyt 3 - 6 kilometrin lenkkeihin ja pitänyt keskivauhdin suunnilleen samana. Elokuun aikana olen näköjään pyöräillyt enemmän kuin juossut, mutta matkat ovat siitä huolimatta pidentyneet yli 6 kilometriin ja keskivauhti lenkin aikana on ollut n. 7min 15s per kilometri. Kehittyminen tapahtuu siis yllättävän nopeasti, kunhan vain taistelee alkuvaikeuksien läpi! Suosittelen kovasti jonkin urheilu-applikaation, kuten Sports Trackerin käyttöä, sillä sen avulla kehityksestä ja poltetuista kaloreista tulee todemman tuntuisia. 

Miten niiden alkuvaikeuksien yli sitten pääsee? Yleensä heti alussa sitä vaatii itseltään liikaa, ja lähtee viiden kilometrin lenkille, josta ei meinaa tulla mitään. Alussa kroppa ei ole tottunut juoksemiseen ja hengästymisen lisäksi koko keho tuntuu pistävän vastaan, joka saa lenkkeilyn tuntumaan todella raskaalta ja vaikealta. Kehitystä tapahtuu kuitenkin kokoajan, ja oman kokemukseni perusteella neuvoisin aloittamaan ihan vain 1 km:n hölkkälenkeistä. Neuvoisin ottamaan tavoitteeksi kaksi tai kolme pientä lenkkiä viikossa, hölkäten ja juosten niin kauan kuin pystyt ja välillä kävellen jos on pakko. Pääasia on, että päätät lähteä lenkille ja päätät tehdä parhaasi. Toista ohjelmaa muutamasta viikosta kuukauteen, kunnes tuo kilsan lenkki alkaa sujua ja pystyt juoksemaan sen läpi juuri ja juuri, tai jopa aika helposti. Sitten on aika pidentää matkaa ja/tai lisätä vauhtia. Juokse vaihtelevasti pitkiä ja lyhyitä esim. 2-3km lenkkejä kaksi tai kolme kertaa viikossa. Neljä kilometriä on jo todella kova saavutus ja kannattaa rohkeasti lähteä yrittämään jo vaikka päälle kaksi kilometriäkin olisi haastavaa. Sinun tulee vain mukauttaa juoksuvauhtisi matkan pituuteen ja hyväksyä se, että välillä on pakko kävellä. Nyrkkisääntönä pitäisin sitä, että haasta itseäsi joka kerta - oli haasteesi sitten kilometrin juokseminen ilman kävelyä tai kolmen kilsan matka tietyllä vauhdilla.

Tulet pian huomaamaan, että juoksemiseen jää koukkuun ja parempaa fiilistä kuin, että huomaa juoksevansa pidempiä matkoja kevyin askelin, saa todella hakea. Avuksi juoksuharrastuksessa on kunnon urheiluvaatteet ja -välineet. Suosittelen panostamaan kunnon juoksukenkiin ja toki myös vaatteisiin. Collegehousuissa ulkoilu tuntuu raskaalta, ne keräävät hikeä ja roikkuvat tiellä ihan turhaan - itse liputan joko shortsien tai urheilutrikoiden puolesta. Puseron osalta olen huomannut, että Dri-fit on pitkähihaisissa tärkeä ominaisuus ja käytit yläosana mitä tahansa, paita tai toppi ei saa olla liian lyhyt tai kireä, jottei se käsiä heiluttaessa nouse häiritsevästi ylös vyötärölle. Sanomattakin selvää, että hyvä ja nopeatempoinen musiikki tsemppaa eteenpäin ja itse olen huomannut puhelimelle tarkoitetun käsivarsikotelon aika käteväksi välineeksi. Näihin sanoihin ja tunnelmiin: oikein mukavia lenkkeilyhetkiä!

// I've learned to love running instead of hating it. It takes some time and effort, but it feels so good to finally be able to run pretty long loops without feeling like dying. Tomorrow I'm going to participate Helsinki Midnight Run and I'm super excited! I really hope you get inspired to start running too, it's so very hard at the beginning but it feels super awesome in the end, you just need to push through the hard times!