Muutama päivä sitten päätimme valmistaa itse sushia avomieheni N:n kanssa. Olin maistanut kyseistä ruokalajia vain yhden kerran vähän kuin ohimennen ja N ei ollenkaan, joten fiilikset olivat odottavat ja jännittyneet. Ajattelimme, että kun kerran rakastamme molemmat riisiä, kurkkua, lohta, majoneesia ja soijaa, niin mikään ei voi mennä pieleen. Hankimme Blue Dragonin Sushi Mealkitin, joka sisälsi bambumaton, levälevyjä, mausteet, riisin ja kaiken. Vain täytteet piti hankkia itse.
Sushin tekeminen oli oikeasti tosi helppoa, vaikka meidän luomuksemme eivät selvästikkään ihan mallikappaleita olleet. Ainoa ongelma prosessissa oli kuivatusta merilevästä lähtevä todella vahva heinän haju ja riisiin sekoitettavasta etikasta lähtevä voimakas haju. Näiden tuoksujen keskellä ei pahemmin tehnyt mieli syödä.
Saimme tehtyä makizushimme ja nigirizushimme ja täytyy sanoa, että jälkimmäiset, eli nuo riisipallot joiden päällä on lohta, veivät voiton. Ne olivat nimittäin aika herkullisia, varsinkin kun puikkojen avulla pala dipattiin soijakastikkeeseen. Valitettavasti levään käärittyjen rullien kanssa ei ollut yhtä hyvä tuuri. Levä ei tuoksunut hyvältä eikä kyllä maistunutkaan. Lopulta päädyimme siihen, että N ja minä molemmat ronkimme ruokaa ja yritimme kuoria kaiken levän pois, jotta voisimme syödä vain täytteet. Ei siis levään käärittyä sushia enää meille, vaikka kokemus oli sekin.
