31. elokuuta 2014

MIDNIGHT RUN 2014

Eilen oli aika juosta 10km lenkki Helsingin keskustassa. Kaikki oli minulle uutta ja ihmeellistä, mutta tapahtuma oli kiva ja selvisin alkujännityksestä poikaystävän tuella. Alussa juokseminen oli aika ruuhkaisaa ja sen takia hidasta, mutta ensimmäisten kilometrien aikana alkoi saada enemmän tilaa ja mahdollisuuden juosta omaa vauhtia. Reitin varrella oli musiikkia ja muuta viihdykettä sekä paljon kannustusjoukkoja, jotka antoivat lisäboostia juoksemiseen. Myös maaliviivan ylittäminen [kuvassa tosin lähtöviivan ylittäminen] oli aika mahtavaa kun ympärillä oli ihmisiä hurraamassa. Kokonaisajakseni muodostui 1h 12min ja keskivauhtini oli 7.13 min/km, joten olin lähellä ryhmäni minimi maalintuloaikaa. Aika kelpaa minulle paremmin kuin hyvin, ja ehkä voin parantaa sitä ensi vuonna!

2014-08-30 20.29.53

2014-08-30 20.10.02

2014-08-30 20.38.43

// Yesterday was the time to do the 10 km run in the center of Helsinki. Everything was new to me, but the event was nice and I survived the initial tension with my boyfriend's support. At the beginning there was so many people that the running pace was slow, but during the first kilometers I started to get more room and the opportunity to run my own pace. Along the route there was music and other entertainment, which gave some extra boost into running. Crossing the finish line [not in the picture, that's the start] was pretty awesome since it was surrounded by people cheering. My time ended up being 1h 12min and my average pace was 7.13 min/km, so I was close to my group's minimum time. That's better than enough for me, and maybe I'll be able to improve it next year!

29. elokuuta 2014

ABOUT RUNNING

Juokseminen... Sitä joko rakastaa tai vihaa. Olen jo jonkin aikaa halunnut haastaa itseäni tekemällä etenkin sellaista liikuntaa, joka on minulle kaikista raskainta ja siksi vastenmielisintä. Siksi olen alkanut treenaamaan leaunvetoa ja siksi aloitin juoksemaan alkuvuodesta. Säännöllinen pientenkin matkojen hölkkääminen kehittää. Se ei aluksi tunnu siltä. Mutta nyt kuukausia myöhemmin voin onnellisena todeta, että olen päässyt juoksemisen vihaamisesta sen rakastamiseen. Siitä todisteena juoksin pari viikkoa sitten tähän asti pisimmän matkani, 13km ajassa 1h 34min. Nyt ohjelmaani kuuluu vähän rennompaa treeniä ja lyhyitä juoksumatkoja, sillä asetin alkukesästä itselleni haasteen, joka on edessä huomenna lauantaina. Aion siis osallistua Helsinki Midnight Runiin, jossa hitaimman [minun] ryhmän tavoitteena on juosta 10km 70 – 90 minuutissa.

cb_running1

En valitettavasti ole seurannut juoksemistani alusta asti. Muistan kuitenkin tehneeni muutamia kilometrin ja joskus kahden hölkkä/juoksulenkkejä talven ja alkukevään aikana. Sports Trackerini sanoo minun juosseen touko-kesäkuussa vielä 2 - 4 kilometrin lenkkejä päälle 7 minuutin kilometrivauhdilla. Kesäkuun lopussa ja heinäkuun aikana olen siirtynyt 3 - 6 kilometrin lenkkeihin ja pitänyt keskivauhdin suunnilleen samana. Elokuun aikana olen näköjään pyöräillyt enemmän kuin juossut, mutta matkat ovat siitä huolimatta pidentyneet yli 6 kilometriin ja keskivauhti lenkin aikana on ollut n. 7min 15s per kilometri. Kehittyminen tapahtuu siis yllättävän nopeasti, kunhan vain taistelee alkuvaikeuksien läpi! Suosittelen kovasti jonkin urheilu-applikaation, kuten Sports Trackerin käyttöä, sillä sen avulla kehityksestä ja poltetuista kaloreista tulee todemman tuntuisia. 

cb_running4

Miten niiden alkuvaikeuksien yli sitten pääsee? Yleensä heti alussa sitä vaatii itseltään liikaa, ja lähtee viiden kilometrin lenkille, josta ei meinaa tulla mitään. Alussa kroppa ei ole tottunut juoksemiseen ja hengästymisen lisäksi koko keho tuntuu pistävän vastaan, joka saa lenkkeilyn tuntumaan todella raskaalta ja vaikealta. Kehitystä tapahtuu kuitenkin kokoajan, ja oman kokemukseni perusteella neuvoisin aloittamaan ihan vain 1 km:n hölkkälenkeistä. Neuvoisin ottamaan tavoitteeksi kaksi tai kolme pientä lenkkiä viikossa, hölkäten ja juosten niin kauan kuin pystyt ja välillä kävellen jos on pakko. Pääasia on, että päätät lähteä lenkille ja päätät tehdä parhaasi. Toista ohjelmaa muutamasta viikosta kuukauteen, kunnes tuo kilsan lenkki alkaa sujua ja pystyt juoksemaan sen läpi juuri ja juuri, tai jopa aika helposti. Sitten on aika pidentää matkaa ja/tai lisätä vauhtia. Juokse vaihtelevasti pitkiä ja lyhyitä esim. 2-3km lenkkejä kaksi tai kolme kertaa viikossa. Neljä kilometriä on jo todella kova saavutus ja kannattaa rohkeasti lähteä yrittämään jo vaikka päälle kaksi kilometriäkin olisi haastavaa. Sinun tulee vain mukauttaa juoksuvauhtisi matkan pituuteen ja hyväksyä se, että välillä on pakko kävellä. Nyrkkisääntönä pitäisin sitä, että haasta itseäsi joka kerta - oli haasteesi sitten kilometrin juokseminen ilman kävelyä tai kolmen kilsan matka tietyllä vauhdilla.

cb_running3

Tulet pian huomaamaan, että juoksemiseen jää koukkuun ja parempaa fiilistä kuin, että huomaa juoksevansa pidempiä matkoja kevyin askelin, saa todella hakea. Avuksi juoksuharrastuksessa on kunnon urheiluvaatteet ja -välineet. Suosittelen panostamaan kunnon juoksukenkiin ja toki myös vaatteisiin. Collegehousuissa ulkoilu tuntuu raskaalta, ne keräävät hikeä ja roikkuvat tiellä ihan turhaan - itse liputan joko shortsien tai urheilutrikoiden puolesta. Puseron osalta olen huomannut, että Dri-fit on pitkähihaisissa tärkeä ominaisuus ja käytit yläosana mitä tahansa, paita tai toppi ei saa olla liian lyhyt tai kireä, jottei se käsiä heiluttaessa nouse häiritsevästi ylös vyötärölle. Sanomattakin selvää, että hyvä ja nopeatempoinen musiikki tsemppaa eteenpäin ja itse olen huomannut puhelimelle tarkoitetun käsivarsikotelon aika käteväksi välineeksi. Näihin sanoihin ja tunnelmiin: oikein mukavia lenkkeilyhetkiä!

// I've learned to love running instead of hating it. It takes some time and effort, but it feels so good to finally be able to run pretty long loops without feeling like dying. Tomorrow I'm going to participate Helsinki Midnight Run and I'm super excited! I really hope you get inspired to start running too, it's so very hard at the beginning but it feels super awesome in the end, you just need to push through the hard times!

28. elokuuta 2014

NOW WEARING [BLACK & WHITE]

Synttäripäivän asuksi kaavailin ensin seuraavaa; valkoista paitaa ja lempparinilkkureitani. Unohtamatta uutta Mangon bleiseriä, joka oli niin pirun hieno, että N suostui sen ostamaan minulle synttärilahjaksi kun en voinut sitä millään kauppaan jättää. Alkuillasta hienosteleva meininki alkoi kuitenkin vähän ahdistaa ja niin vaihdoin paidan BikBokin valkoiseen puseroon [joka näkyy edellisessä postauksessa]. Koroillakaan en enää myöhään illasta viitsinyt lähteä liikenteeseen, sillä alla oli jo muutamia laseja viiniä. Tämä asu alkaa olla ehkä turhankin tuttu, sillä olen turvautunut yhdistelmään jo useamman kerran, kuten viime uutena vuonna. Mutta kun jokin toimii niin miksi sitä muuttamaan.

cb23082014_3
blazer Mango // shirt H&M // pants Club L // bag Longchamp // watch Michael Kors
cb23082014_9

cb23082014_1

cb23082014_8

// I planned to wear this to my birthday; white silk blouse and my favorite ankle boots. Not to forget the new Mango blazer, which was so beautiful that N agreed to buy it as my birthday present. In the early evening I started to feel that this combo was a bit too fancy and so I changed the blouse to a white BikBok shirt [which I'm wearing in the previous post]. This outfit is beginning to be perhaps a little too familiar since I've wore it already more than once, like last new year. But when something is working, then why to change it.

27. elokuuta 2014

BIRTHDAY PARTY

Täytin viime lauantaina 23 vuotta. Sain illalla vieraaksi ihania kavereitani ja juttelimme ja nautimme viiniä pitkälle yöhön. Illan aikana ehti suunnitelmat vaihtua Helsinkiin lähdöstä läheiseen klubiin ja siellä vain hetken meininkiä katseltuamme lähdimmekin jatkamaan kaverin luokse. Viihdyimme yhdessä aamuyöhön ja seuraavana aamuna oli todella väsynyt, mutta onnellinen olo - ympärilläni on aivan ihania tyyppejä. Ja olihan meillä ihan mahdottoman hauskaa!

cb2308

// Last Saturday was my 23rd birthday. In the evening my wonderful friends arrived at our place and we talked and enjoyed wine late into the night. During the evening our plans changed many times: we thought about going to Helsinki but we ended up in a club nearby. After staying there just a little while we took off and continued to a friend's place. We hanged out until the early morning, and so the next day I was really tired, but also really happy. It was such a fun night!

22. elokuuta 2014

A STOOL

Kuten parvekekuvistakin on näkynyt, ei meillä ole säkkituolien kaveriksi sopivaa pöytää parvekkeella. Olen usein ajatellut kirkkaan Kartellin Stone-jakkaran olevan ainoa sopivan kokoinen ja näköinen vaihtoehto, mutta nyt olen löytänyt samantyylisen Henry Massonnetin suunnitteleman Tamtam-jakkaran. Ongelma on se, että Stone-jakkaralla on hintaa ja se on hieman pröystäilevän näköinen ja Tamtam olisi halvempi vaihtoehto, mutta ehkä hieman liian retro...

cb_stool
Kartell Stone // Henry Massonnet Tamtam
// As you have probably noticed from the balcony photos, we don't have a suitable table to go with the bean bag chairs. I have often thought bright Kartell Stone-stool to be the only suitable option because of its size and look, but now I have found Henry Massonnet's Tamtam stool, which is pretty similar. The problem is that Stone is a bit pricey and it's a little snobbish-looking. Tamtam would be a cheaper option, but perhaps a little too retro...

[pics finnishdesignshop  qbenadesign]